Nämä röstiperunoiden sukulaiset ovat perinteinen aamiaisruoka Tynesiden alueella Englannissa, vielä tarkennettuna etenkin Gatesheadin kaupungin alueella. Reseptin kerrotaan alunperin olevan peräisin kanaalien kaivajilta, jotka kypsensivät perunapihvejä tulella käyttäen lapioita paistinpannuina. Traditionaalisesti ne paistetaan sianrasvassa, mutta öljy käy paistamiseen yhtä hyvin.
Aamiaisella nämä perunapihvit tarjoillaan paistettujen munien ja makkaroiden kanssa. Perunapihvit sopivat hyvin myös lounaaksi tai päivälliseksi, jolloin ne kannattaa nauttia raikkaan vihreän salaatin ja oluen kanssa.
Gateshead bacon floddies
4-6 annosta
250 g raastettua raakaa perunaa 1 iso sipuli
175 g hienonnettua pekonia
50 g vehnäjauhoja
2 munaa
suolaa ja pippuria
öljyä
1. Raasta perunat ja aseta raaste puhtaan keittipyyhkeen päälle. Käännä mytyksi ja purista jä vääntele nesteen poistamiseksi.
2. Hienonna sipuli pieneksi silpuksi ja lisää kulhoon perunaraasteen, pekonin, jauhojen ja mausteiden kanssa. Sekoita hyvin.
3. Vispaa munia hetki haarukalla ja lisää perunaseokseen..
4. Kuumenna öljy pannulla. Lisää perunaseos nokareina pannulle ja litistä pihviksi. Voit myös halutessasi käyttää rengasmuottia siistin pyöreän muodon saamiseen. Paista keskilämmöllä 3-4 minuuttia kummaltakin puoleta tai kunnes pihvit ovat kullanruskeita ja kokonaan kypsiä. Aseta paperin päälle hetkeksi ylimääräisen rasvan poistamiseksi ja tarjoile kuumana.
Trick or treat! It´s Halloween! Jälleen yksi tekosyy leipoa, vaikken varsinaisesti päivää juhlistakaan. Toinen tekosyy on se, että minulla on jo jonkin aikaa ollut pöydälläni itse kasvatettu kurpitsa odottamassa käyttöä. Joten tänään sitten koversin Baby Bear - kurpitsastani sisukset pois ja leikkasin sille irvinaaman. Pimeän laskeuduttua laitoin kurpitsan sisään kynttilät ja asetin sen ulos (vaikka jos olisin seurannut alkuperäistarinaa, olisi minun pitänut kovertaa tähän tarkoitukseen nauris). Kolmas tekosyy leipomiseen oli kokeilla ensimmäistä kertaa uutta runebergintorttu vuokaani, jonka löysin kaupasta viidellä eurolla.
Olen jo jonkin aikaa tutkiskellut erilaisia kurpitsa-kuppikakku reseptejä muokatakseni niistä sopivan version itselleni. Käytin leipomiini kuppikakkuihin esimerkiksi puolet vähemmän sokeria kuin alkuperäisissä ohjeissa sanottiin. Suurin osa yhdysvaltalaisista resepteistä on luonteeltaan sellaisia, että niissä voi hyvin käyttää puolet vähemmän sokeria ja rasvaa kuin mitä ohjeissa neuvotaan. Kun käytät alhaalla olevaa reseptiä, kakuista tulee ihanan pehmeitä ja mehukkaita.
Kurpitsa-kuppikakut
6 kuppikakkua
120 g vehnäjauhoja
½ tl kurpitsapiirakka-maustetta (sekoita saman verran muskottipähkinää, kanelia ja inkivääriä keskenään)
1/4 tl kanelia
½ tl leivinjauhetta
1/4 tl soodaa
1/4 tl suolaa
120 g kurpitsasosetta
30 g sokeria
30 g siirappia tai fariinisokeria
30 g öljyä
1 muna
1. Esilämmitä uuni 180-asteeseen. Voitele vuoat kevyesti öljyllä, jos käytät isoa muffinssivuokaa tai runebergintorttu vuokaa.
2. Sekoita kulhossa jauhot, mausteet, leivinjauhe, sooda ja suola.
3. Toisessa kulhossa sekoitetaan kurpitsasose, sokerit, öljy ja munat.
4. Kaada muna-kurpitsaseos kuivien ainesten joukkoon ja sekoita huolellisesti.
5. Kaada taikina vuokiin ja paista 15-25 minuuttia riippuen siitä, millaista vuokaa käytät. Jäähdytä huolellisesti ritilän päällä
Kaneli-tuorejuustokuorrute
3 rkl suolatonta voita
110 g tuorejuustoa (esimerkiksi philadelphia juustoa)
½ dl tomusokeria
½ tl vaniljasokeria
ripaus kanelia
6. Sekoita huoneenlämpöinen voi tuorejuuston kanssa vatkaimella tasaiseksi. Lisää sokerit ja kaneli ja jatka vispaamista noin 5 minuuttia.
7. Pursota tai levitä kuorrute kuppikakkujen päälle. Lisäkoristeiksi sopivat vaikka pähkinärouheet, suklaarouheet tai kurpitsakaramellit.
Tämäm herkullisen frittatan ohjeen löysin Hullujen päivien keittokirja-löydöksestä. Mireille Guilianon Ranskattaret eivät liho - Keittokirja on täynnä ohjeita, joita suunnittelen kokeilevani tulevaisuudessa. Mielikuvitukselliset yhdistelmät ovat tämän kirjan erikoisuus. Mitä sanoisitte punajuuri-inkivääri-gazpachosta tai porkkanakeitosta, joka tarjoillaan kiivin kanssa? Kirjan nimen mukaisesti Guiliano antaa yhden selityksen väitteelle, että ranskattaret eivät liho; annoskoot. Säätele annoskokoja, niin pysyt omassa painossasi. Jos haluat menettää kilon viikonlopussa, syö noin kaksi päivää keitettyä purjoa ja juo purjojen keitinlientä. Pokkari-versiona keittokirja ei maksa paljon, ja kannatankin sen hankkimista kirjahyllyyn.
Mutta takaisin frittataan. Frittata muistuttaa munakasta ja usein sekoitetaankin siihen. Se on kuitenkin oma italialainen ruokalajinsa. Frittatassa voidaan käyttää monenlaisia täytteitä, kuten lihaa, juustoa tai vihanneksia. Esimerkiksi Frittata di maccheronissa käytetään täytteenä spagettia. Täytteet joko kypsennetään ensin pannulla ja sitten lisätään munamaito, tai täytteet sekoitetaan munan kanssa. Frittata laitetaan usein kypsymään uuniin tai grillin alle ja se tarjoillaan usein lohkoiksi leikattuna. Iranissa tarjoillaan frittata muistuttavaa ruokalajia nimeltään kookoo.
Kesäkurpitsa-vuohenjuustofrittata
3 annosta
3 kananmunaa
½ raastettua kesäkurpitsaa
1 rkl tuoretta timjamia
60 g vuohenjuustoa
suolaa ja mustapippuria
noin 1 rkl oliiviöljyä
½ dl pecorinoraastetta
1. Kuumenna grilli.
2. Vispaa kulhoon rikottuja kananmunia hiukan. Lisää raastettu kesäkurpitsa, murennettu vuohenjuustoa, timjami ja mausteet.
3. Kuumenna öljy pannulla. Kaada munaseos pannulle ja levittele tasaisesti. Paista muutama minuutti reunoja nostettelen, jotta kypsentämätön munaseos pääsee pannulle. Alenna lämpöä ja kypsennä 5-7 minuuttia, kunnes munakas on melkein hyytynyt.
4. Ripottele pecorinoraaste munakkaalle ja aseta pannu grillivastuksen alle. Juusto sulaa ja ruskistuu ja frittata pullistuu. Ota pois uunista ja koristele halutessasi tuoreilla yrteillä kuten timjamilla tai vaikka salivan lehdillä. Tarjoile lämpimänä.
Näiden ihastuttavien englantilaisten rahkaleivosten alkuperäisen ohjeen kerrotaan olevan peräisin 1500-luvulta Henrik VIII hovista. Anne Boleyn väitetään nauttineen näitä leivoksia hovineitiensä kanssa Richmondin palatsissa kuninkaan kulkiessa sattumalta ohi. Kuningas ihastui niin suunnattomasti leivosten makuun, että takavarikoi reseptin ja vaati sen säilytystä Richmondin palatsissa rautalaatikossa.
Tarinan toinen versio menee vielä pitemmälle; leivokset kehittänyt piika joutui asumaan loppuikänsä Richmondin palatsissa ja sai valmistaa leivoksia vain kuninkaalliselle perheelle. 1700-luvun alkupuolella repepti kulkeutui richmondilaiseen leipomoon, ja edelleen Surreyn alueelta löytyy leipomoita, jotka valmistavat Maids of honour-leivoksia.
Leivosten valmistuksessa kannattaa käyttää melko matalaa muffinssivuokaa, jolloin lehtitaikinasta muodostuu sopiva kuppi täytteelle. Täyte on rahkan ansiosta ihanan täyteläistä, ja sitruunankuori antaa sille makua. Leivos ei ole kovin makea, joten se sopii hyvin myös niille, jotka eivät suuremmin välitä makeista ruuista.
Maids of honour - leivokset
12 kpl
250 g valmista lehtitaikinaa
250 g rahkaa
4 rkl mantelijauhetta
3 rkl sokeria
1 sitruunan raastettu kuori
2 munaa
1 rkl sulatettua voita
tomusokeria koristeluun
1. Esilämmitä uuni 200-asteeseen ja voitele muffinssivuoka.
2. Kauli lehtitaikina melko ohueksi ja leikkaa pyöreällä rengasmuotilla 12 ympyrää. Painele ympyrät vuokiin ja pistele haarukalla. Aseta kylmään siksi aikaa, kun teet täytteen.
3. Sekoita kulhossa rahka, mantelijauhe, sokeri ja sitruunankuori. Vispaa munat kevyesti ja lisää rahkaseokseen sulatetun voin kanssa. Sekoita tasaiseksi.
4. Lusikoi täyte taikinakuoriin. Paista uunissa noin 20 minuuttia, kunnes taikina on noussut hyvin ja täyte pullistunut ja saanut väriä. Kypsät leivokset tuntuvat kiinteiltä.
5. Anna jäähtyä ritilällä (täyte laskee jäähtyessään). Tarjoa lämpimänä tai huoneenlämpöisenä. Koristele tomusokerilla.
Tämä ruokaisa leipä sopii hyvin vaikka lounaaksi. Alkuperäisessä ohjeessa tavallisen majoneesin sijasta käytettiin avokadomajoneesia, mutta tavallinen majoneesi käy yhtä hyvin. Kuivattu sipuli antaa kanalle mukavasti makua ja tomaatti tekee leivästä mehukkaan.
Grillattu kanaleipä
4 annosta
4 viipaletta ruisvuokaleipää
nokare voita tai margariinia
4 - 2 broilerin fileepihviä
suolaa ja pippuria
2 tomaattia
salaatinlehtiä
noin 1 dl avokadomajoneesia tai tavallista majoneesia
kuivattua ja paahdettua sipulirouhetta
1. Nuiji broilerit ohuemmiksi ja suuremmiksi pihveiksi. Grillaa molemmin puolin kypsiksi ja mausta. Anna vetäytyä folion alla 5 minuuttia. Jos haluat leivistä ruokaisammat, asettele kullekin leivälle yksi broilerin fileepihvi, ja jos haluat pienemmmän annoksen, puolita yksi pihvi kahdelle leivälle.
2. Sipaise leiville ohuelti rasvaa ja valmista halutessasi avokadomajoneesi (soseuta yksi kypsä avokado ja sekoita majoneesin joukkoon). Nostele leivälle salaatinlehdet, tomaatinviipaleet ja broilerifileet. Viimeistele leipä majoneesilla ja sipulirouheella.
Kalaa en papillote eli kalaa leivinpaperin sisällä on hyvä ja yksinkertainen tapa valmistaa kalaa. Paperikuoren tai nyytin sisällä nesteet eivät haihdu vaan kypsentävät kalan höyryttämällä ja muodostavat muiden ainesten kanssa herkullisen kastikkeen. Kala säilyy myös ihanan mehukkaana. Kuorissa ja nyyteissä käytetään yleensä leivinpaperia, mutta myös esimerkiksi foliota voidaan käyttää. Leivinpaperi käännellään kuoreksi tai kääritään nyytiksi kalan ympärille ja suljetaan huolellisesti. Periaatteessa nyytin sisään voi laittaa lisukkeiksi mitä haluaa: öljyä, viiniä, kalalientä, mausteita, kasviksia jne.
Aasialaisissa muunnoksissa leivinpaperi tai folio on korvattu suurilla lehdillä, esimerkiksi banaaninlehdillä. Ruoka, esimerkiksi liha tai kala voidaan kääriä lehdillä ja asettaa lähelle nuotiota tai grillin päälle.
Tässä versiossa käytetään kalana kuhaa, mutta myös muut vaalealihaiset kalat käyvät hyvin. Jos vuohenjuustosta ei välitä, sopii vaihtoehdoksi myös hyvä kreikkalainen fetajuusto. Sitruuna-oliiviöljyn voi myös korvata tavallisella oliiviöljyllä ja sitruunamehulla.
Kuhaa ja vuohenjuustoa en papillote
1 annos
1 kuhapala (puolikas tai 1/3 kuhafileestä koosta riippuen)
Pala chévre-vuohenjuustoa
6-7 mustaa oliivia
5 kirsikkatomaattia
punasipulia
persiljaa
suolaa ja mustapippuria
sitruuna-oliiviöljyä
1. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Käännä neliönmuotoinen pala leivinpaperia kahtia niin, että siitä muodostuu kolmio. Leikkaa puoliympyräksi.
2. Käännä kuoren toinen lehti sivuun ja aseta kalanpala keskelle. Mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele pinnalle oliivit, puolitetut kirsikkatomaatit, vuohenjuusto, viipaloitu punasipuli ja persilja. Lorauta päälle sitruuna-oliiviöljyä.
3. Aseta kuoren kansi kalan päälle ja kääntele reuna kiinni (aloita kääntely toisesta reunasta ja jatka toiselle puolelle, ja lopuksi käännä pää reunan sisään). Laita valmis kuori joko uunivuokaan tai uunipellille.
4. Kypsennä uunissa noin 15 minuuttia. Tarjoile lämpimänä sellaisenaan tai esimerkiksi keitettyjen perunoiden ja vihreän salaatin kanssa. Ruokailija saa itse avata nyyttinsä.
Tämän reseptin löysin ranskalaisesta keittokirjasta, jonka isoäitini oli aikanaan hankkinut ilmeisesti antikvariaatista. Alkuperäiseltä nimeltään resepti on Chou-fleur à la polonaise. Keitetty kananmuna ja paistettu korppujauho tekevät keitetystä kukkakaalista hauskemman ja ruokaisamman lisukkeen ryöstämättä kukkakaalin omaa mietoa makua. Korppujauhon voi mielestäni myös korvata halutessaan tuoreella leivänmurulla. Annos sopii hyvin etenkin erilaisten kalaruokien lisukkeeksi, mutta sen voi nauttia sellaisenaankin.
Puolalainen kukkakaali
4 hengelle
1 iso kukkakaali (tai 5-6 pientä kukkakaalia)
suolaa
2 munaa
50-75 g voita
noin 4 rkl korppujauhoja (tai tuoretta leivänmurua)
1. Keitä kananmunia 8-10 minuuttia, jolloin keltuainen jää hiukan pehmeäksi (jos haluat kovia munia, keitä noin 12 minuuttia). Kuori ja hienonna.
2. Keitä kukkakaali kokonaisena tai lohkoina suolatussa vedessä kypsäksi (tarkkaile kypsymistä; älä anna kiehua liian kypsäksi).
3. Sulata voi pannulla ja lisää korppujauho. Ruskista ja siirrä hetkeksi sivuun.
4. Asettele kypsä kukkakaali lämpimään annosvuokaan ja ripottele päälle hienonnettu kananmuna. Kaada lopuksi päällimmäiseksi korppujauho ja voi pannulta. Vie kuumana pöytään.
Maksapasteijan ja pekonin liitto makean hillokkeen kanssa lyömätön. Etikkakurkut antavat puolestaan leivälle mukavaa kirpakkuutta. Leipä muistuttaa kuuluisaa tanskalaista voileipää Leverpostej:a, mutta siinä hillokkeen ja kurkun on korvannut sienimuhennos. Leipää kannattaa kokeilla, vaikkei suuri maksapasteijan ystävä olisikaan.
Maksapasteijaleivät
4 annosta
4 viipaletta ruisvuokaleipää (esimerkiksi tummaa paahtoleipää)
voita tai margariinia
4 salaatinlehteä
150 g viipaloitua maksapasteijaa
4-6 viipaletta pekonia
pieniä maustekurkkuja
Punasipuli-mustaherukkahilloke
1 punasipuli
½ dl mustaherukoita
4 rkl hillosokeria
½ dl vettä
1. Valmista hilloke: Kuori ja silppua punasipuli. Laita kattilaan kaikki ainekset ja keitä hiljalleen 10 minuuttia koko ajan sekoittaen. Anna hillokkeen jäähtyä.
2. Paloittele pekonit pienemmiksi paloiksi ja paista rapsakoiksi.
3. Sipaise leiville voita ja asettele kunkin päälle salaatinlehti. Seuraavaksi viipaloitua maksapasteijaa, jonka päälle asetellaan pekoninviipaleita. Viimeistele leivät kurkuilla ja hillokkeella.
Graavilohi kruunaa leivän kuin leivän, ja herkullisen leivän saat vaikka vain asetelemalla ruisleivän päälle hieman voita, graavilohta ja hyvää sinappia. Voit myös käyttää vaaleampaa leipää ja graavilohen kaveriksi asetella leivälle katkarapuja, tilliä ja sitruunaviipaleen. Tämä versio on rikkaampi aineksiltaan ja ruokaisampi. Retiisi ja vesikrassi tuovat leipään raikkautta ja mäti antaa leivälle lisähohtoa.
Graavilohileivät
4 viipaletta ruisvuokaleipää (esimerkiksi tummaa paahtoleipää)
voita tai margariinia
3 keitettyä kananmunaa
noin 300 g graavilohta
4-5 retiisiä
noin 4 rkl mätiä kuten lohen mätiä
vesikrassia
Tillimajoneesi
tuoretta tilliä
majoneesia
1. Valmista tillimajoneesi sekoittamalla majoneesin joukkoon tuore tilli.
2. Sipaise kunkin leivän päälle voita ja asettele viipaloitua kananmunaa pohjimmaiseksi ja niiden päälle graavilohisuikaleet.
3. Viimeistele leivät retiisinpaloilla, mädillä, vesikrassilla, majoneesilla ja tillillä.
Tämän paahtopaistileivän pohjana on klassinen tanskalainen paahtopaistileipä, johon kuuluu ruisleipää, paahtopaistia, remoulade-kastiketta, piparjuurta ja paahdettua sipulia. Tässä versiossa piparjuuri on sekoitettu remoulade-kastikkeeseen ja sipuli on karamellisoitu. Pohjana käytetään tummaa paahtoleipää ja salaattia.
Paahtopaistileipä
4 annosta
4 viipaletta ruisvuokaleipää (esimerkiksi tummaa paahtoleipää)
voita tai margariinia
salaattia
4 viipaletta paahtopaistia
vesikrassia
1. Valmista piparjuuriremoulade: Kuori ja raasta piparjuuri. Leikkaa maustekurkku pieniksi paloiksi ja hienonna kaprikset. Sekoita piparjuuri, kurkku ja kaprikset majoneesin kanssa.
2. Kuori ja leikkaa sipulit ohuiksi viipaleiksi. Kuullota pannulla rasvan kanssa 5 minuuttia, jonka jälkeen lisää sokeri. Jatka paahtamista, kunnes sipulit ovat kullanruskeita ja pehmeitä. Mausta etikalla ja suolalla.
3.Sipaise leipien päälle rasvaa ja nosta kunkin leivän päälle salaatinlehtiä ja yksi paahtopaistiviipale. Asettele leiville vielä piparjuuriremouladea ja karamellisoitua sipulia.Koristele vesikrassilla.
Tämän ihanan jälkiruuan pohjana on englantilainen vanukas nimeltään Kentish cherry batter pudding. Nimen mukaisesti alkuperäisessä ohjeessa käytetään kirsikoita, jotka maustetaan kirsch-kirsikkaviinalla. Resepti on kotoisin Etelä-Englannista Kentin kreikunnasta, joka oli jo 1500-luvulla kuuluisa hedelmätarhoistaan. Valkoiset ja vaaleanpunaiset kirsikankukat olivat merkki kevään tulosta, ja aluetta alettiin kutsua "Englannin puutarhaksi".
Omassa versiossani käytetään kuitenkin persikoita tai nektariineja, jotka maustetaan limoncellolla eli sitruunaliköörillä. Vanukkaan voi tehdä joko yhteen isoon uunivuokaan tai pieniin vuokiin. Tähän taikinapohjaan sopisivat myös monet muut hedelmät kuten omenat.
Persikkavanukas
4-5 annosta
4-5 pikkuvuokaa tai 1 iso vuoka
3-4 rkl limoncelloa
400 g persikoita tai nektariineja
50 g vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
2 munaa (keltuaiset ja valkuaiset erikseen)
noin ½ dl maitoa
5 rkl sulatettua voita
1. Leikkaa persikat tai nektariinit pieniksi paloiksi. Kaada limoncello hedelmäpalojen päälle ja jätä marinoitumaan 30 minuutiksi.
2. Sekoita jauhot ja sokeri keskenään yhdessä astiassa, ja toisessa maito ja keltuaiset. Kaada maito-keltuais-sekoitus hitaasti jauhoihin tasaisen seoksen aikaansaamiseksi. Sekoita joukkoon puolet sulatetusta voista ja jätä taikina lepäämään 30 minuutiksi.
3. Lämmitä uuni 220-asteeseen. Kaada jäljellä oleva voi uunivuokiin (tai yhteen uunivuokaan) ja aseta ne lämpiämään uuniin. Voi tulee olla kuumaa, kun taikina laitetaan vuokiin.
4. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele varovaisesti levänneeseen taikinaan. Kääntele joukkoon myös hedelmänpalat. Kaada taikina vuokiin ja paista uunissa 10 minuuttia, jonka jälkeen alenna lämpö 180 asteeseen ja paista vielä 10-15 minuuttia. Jos käytät yhtä isoa uunivuokaa, paista vanukasta ensin 15 minuuttia ja sitten vielä 20 minuuttia. Vanukkaiden tulisi olla kullanruskeita ja kiinteitä.
5. Anna vanukkaiden jäähtyä hetken ja ripottele pinnalle sokeria. Tarjoile lämpimänä. Vanukkaiden seuralaiseksi sopii esimerkiksi kylmä maito tai englantilainen tee maidon kanssa.
No niin, kun nyt viimein pitkän harkinnan jälkeeen perustin tämän blogin, lienee syytä myös kirjoittaa jotain. Aloitan uusimmasta ruoka-kokemuksestani, ostereista.
Tai oikeastaan osterit eivät ole kokonaan uusi tuttavuus. Söin tempura-ostereita Japanissa pari vuotta sitten ihanassa sushibaarissa, jossa kunkin annoksen saattoi nostaa suoraan liukuhihnalta. Kullakin pikkulautasella oli yksi tai kaksi sushi-palaa, ja annoksen hinnan määritteli lautasen väri. Paikassa ei tarjoiltu pelkästään sushia, vaan liukuhihnalta saattoi bongata myös esimerkiksi mansikoita kermassa ja tempura-ostereita.
Osterit tempuroituina eli uppopaistettuina taikinakuorella olivat herkullisia, mutta viime viikkoon mennessä en ollut kokeillut ostereita "klassiseen" tapaan, jos sallitte ilmaisun. Tällä tarkoitan vasta-avattujen ostereiden syömistä sellaisenaan. Käydessäni viime talvena Pariisissa tarkoitukseni oli kokeilla ostereita, mutta lopulta aika loppui kesken emmekä seuralaisteni kanssa löytäneet hotellin läheltä ravintolaa, jossa ostereita olisi tarjoiltu. Hulluilla päiviltä kuitenkin bongasin osteri-laatikon, jonka mukana tuli myös avaamiseen tarkoitettu veitsi. Ystävättäreni ja minä pääsimmekin sitten kokeilemaan ostereita.
Katsoimme ostereiden avausohjeita eri paikoista, muun muassa tältä youtube-videolta:
Periaate oli kaikissa ohjeissa sama: Ota tukeva ote osterista (mieluiten pyyhkeen kanssa) ja työnnä veitsi osterin takaosassa olevaan pieneen koloon. Nitkuttele veistä ja työnnä samalla veistä syvemmälle, kunnes tunnet kuoren hiljalleen antavan periksi ja avautuvan. Kuuluu pieni poksahdus, kun kuori irtoaa. Tämän jälkeen vedä veitsi koko ostertin ympäri ja nosta päällikuori varovasti. Osteri on vielä kiinni päällikuoressa keskelta, joten irrota kiinnipitävä osa ja irrota osteri myös alakuoresta syömistä varten. Varmista, ettei osteriin pääsee kuorenploja tai hiekkaa kuoresta ja yritä välttää sisällä olevan meriveden karkaaminen.
Ammattikokit saavat yleensä kaiken näyttämään ja kuulostamaan helpommalta kuin mitä se oikeasti on, ja niin oli tässäkin tapauksessa. Ensimmäisen osterin kanssa käytiin kova taistelu, ennen kuin päällikuori lähti irti. Kyse lienee kuitenkin pitkälti harjoittelusta, koska mitä useamman osterin avasin, sitä helpommin avaus sujui. Muutama osteri avautui toisella tavalla kuin videolla, ja kuorenpaloja jäi muutamaan osteriin. Kuitenkin saimme kaikki auki ja tarjottimelle.
Monesti osterit tarjoillaan jäiden päällä, mutta tällä kertaa asettelin osterit pakkauksen mukana tulleen merilevän päälle. Osterit voi "kaataa" suuhunsa suoraan kuorelta tai nostaa haarukalla. Itse pidin enemmän haarukalla syömisestä, koska silloin meriveden maku ei ollut niin päälle käyvä. Se on kuitenkin vallitseva maku, mutta osterin pehmeyden voi maistaa varsinkin jos osteria puraisee suussa. Joidenkin mukaan osteri pitäisi vain niellä, mutta esimerkiksi ystävättäreni ei voinut tehdä niin, koska hänelle tuli kokonaisesta osterista yökkäys-reaktio. Osterin voi myös maustaa eri tavoin: sitruunalla, etikoilla, piparjuurella tai erilaisilla kastikkeille (joista useimmissa on etikkaa mukana). Ystävättereni ja minä pidimme molemmat eniten osterista, jonka päälle pirskotimme sekä sitruunamehua että balsamico-etikkaa.
Tuoreet osterit
4-5 osteria per henkilö
sitruunalohkoja
balsamico-etikkaa tai muuta etikkaa
Koristeluun: sitruunalohkoja ja merilevää
Ostereiden kanssa tarjoiltavaksi voi tehdä myös erilaisia kastikkeita ja vinegrettejä. Gordon Ramsayn olen nähnyt tekevän tällaisen kastikkeen:
2 salottisipulia kuorittuina ja silputtuna
1 1/4 dl punaviinietikkaa
Sekoita sipulit ja etikka ja anna maustua vahintään tunnin. Tarjoile ostereiden kanssa.
Jos jotain vinkkejä ostereiden avaamiseen liittyen pitäisi mainita yleisten ohjeiden lisäksi, tässä on pari, jotka itse havaitsin hyödyllisiksi:
1. Varaa aikaa avaamiseen: se ei ole niin helppoa kuin miltä näyttää.
2. Avaa osterit leveässä vadissa tai tiskipöydällä: osterit ovat täynnä merivettä, ja sitä pääsee ulos avausprosessissa.
3. Älä hermostu: jos kuori ei avaudu yhdestä, yritä välillä toista osteria auki.
